Kehitämme monimuotoisuustyötämme jatkuvasti yhdessä ulkopuolisten sidosryhmien kanssa. Yhteistyössä kansalaisjärjestöjen, eri koulutustahojen ja valtionhallinnon kanssa olemme kehittäneet uusia tapoja seurata metsien tilaa, lisänneet ymmärrystä uhanalaisista lajeista sekä edistäneet suojelutyötä maailmanlaajuisesti.
Yhteistyö- ja kehitysprojektit
Seuraamme yhteistyö- ja kehitysprojektiemme edistymistä kolmen indikaattorin avulla:
Tutustu eri projekteihin:
Lehdoissa, paloympäristöissä ja harjumetsissä esiintyy noin 60 %, metsien uhanalaisista lajeista. Näiden elinympäristöjen osuus Suomessa ja omissa metsissämme on kuitenkin hyvin pieni. Näihin elinympäristöihin sopeutuneet lajit vaativat useimmiten aktiivisia hoitotoimenpiteitä. Toteutamme elinympäristötyypeissä projekteja, joiden tavoitteena on ylläpitää ja parantaa tiettyjen erikoistuneiden lajien elinolosuhteista. Esimerkiksi paloympäristöjä luodaan kulottamalla ja polttamalla erilaisia metsäkohteita, ja harjurinteiden paahteisuutta edistetään puustoa ja maaperää käsittelemällä.
Avohakkuun korvaavia uudistusmenetelmiä kehitetään kohteilla, joihin jatkuvan peitteisyyden katsotaan soveltuvan puuntuotannollisesti, ja missä on perusteltua säilyttää puuston peitteisyyttä ympäristösyistä. Tällaisia kohteita on turvemailla, mutta myös kivennäismailla. Eri-ikäisrakenteinen metsien käsittely voi olla perusteltua monimuotoisuuden lisäksi myös kohteen vesiensuojelun, hiilitaseen tai maiseman kannalta.
Valittuja suo- ja pienvesikohteita ennallistetaan aktiivisin toimin tavoitteena palauttaa kohde lähemmäs luonnontilaa. Usein kyse on vesitalouteen liittyvistä muutoksista. Ennallistamistoimet tehdään kuitenkin harkiten ja välttämällä ekologisia riskejä. Usein suokohteet kannattaa jättää ennallistumaan ilman nopeutettuja toimia, jos kohteen arvolajiston esiintyminen painottuu ojiin veden pinnan alennuttua aiemmista kuivattavista toimista johtuen.
Vuoden 2023 alussa UPM käynnisti uuden virtavesiohjelman, jonka tavoitteena on vapauttaa tai ennallistaa 500 km virtavesiä vuoteen 2030 mennessä. UPM Metsä keskittyy erityisesti pienvesien ennallistamiseen sekä valuma-alueen vedenlaadun parantamiseen kohdennetuilla metsänhoidon toimenpiteillä.
Lajihankkeissa toimitaan yksittäisten lajien elinolosuhteiden parantamiseksi. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi sääksen ja muiden petolintujen tekopesäverkoston kehittäminen ja hakkuiden ohjeistaminen pesien läheisyydessä. Myös harjumetsissä ja lehdoissa esiintyy lajistoa, joka vaatii usein lajikohtaista huomiota. Tiedossa olevat, suojelua edelyttävät uhanalaisten lajien esiintymät turvataan metsien käytön yhteydessä.
Yhtenä tavoitteena on myös yhdistää lajien suojelu ja metsätalouden toimenpiteet. Vuosina 2021–2022 UPM toteutti luonnon monimuotoisuushankkeen laajalla metsäalueella (762 hehtaaria) Heinävedellä edistääkseen Kuukkelin elinoloja talousmetsissä ja vuonna 2022 UPM perusti petolintujen suojelun mallialueen UPM:n omistamalle Harvialan metsäalueelle Janakkalassa.
EU rahoittaa osaa metsiin kohdentuvista ympäristöhankkeista. Viimeisimpinä olemme olleet mukana BEETLES-Life ja PAAHDE-Life –hankkeissa. Beetles-hankkeessa kehitetään uhanalaisten kovakuoriaisten elinympäristöjä, ja paahdehankkeessa parannettiin harjujen paahdeympäristöihin sopeutuneen lajiston elinoloja. Paahde-hankkeessa UPM toteutti harjuelinympäristöjen poltto- ja hoitotoimenpiteitä neljällä Natura-alueella Hämeessä ja Etelä-Savossa, yhteensä 115 hehtaarilla.
Uhanalaisia puita lahottavia kääväkkäitä siirretään uusille kasvupaikoille yhteistyössä Suomen Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston kanssa. Kyseessä on kokonaan uusi keino luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Hankkeessa selvitetään, voiko lahottajasienten palauttamista metsäluontoon nopeuttaa siirtoistutusten keinoin. Istutukset kohdennetaan yhtiön mailla sijaitseville lahopuukohteille, ja sienten menestymistä seurataan DNA-analyysein ja lajistoinventointien avulla.
Luonnon monimuotoisuuden kehittymistä seurataan valituilla indikaattoreilla. Koska kattava koko metsälajistoa koskeva seuranta ei ole mahdollista, luonnon tilan kehitystä seurataan rakennepiirteiden kehittymisen kautta, sekä suojelua ja muita toimenpiteitä koskevan seurannan osalta. Itse indikaattoreiden ja seurantamenetelmien kehittäminen on keskeinen kehityskohde. Tavoitteena on saada yhä luotettavampaa ja kattavampaa tietoa luonnon monimuotoisuuden kehittymisestä.