Kiertotalouden mahdollisuudet
Infrarakentaminen on raaka-aineintensiivistä ja siitä aiheutuu merkittävää määrä hiilidioksidipäästöjä.
Suunnittelu- ja konsultointialalla toimivan Rambollin Marjo Koivulahti toimii projektipäällikkönä UUMA4-ohjelmassa, jossa on mukana sekä julkisen että yksityisen tahon toimijoita ja jonka tavoitteena on edistää uusiomaarakentamista Suomessa. Hän kertoo, että maarakennuksessa käytettävän luonnonkiven voi korvata uusiomateriaaleilla, joita saadaan ylijäämämaista, teollisuuden sivutuotteista ja jätteistä, lievästi pilaantuneilta maa-alueilta sekä vanhojen maarakenteiden materiaaleista. Koivulahden työryhmä on kiinnostunut myös murskatusta betonista sekä jätteenpoltossa syntyvästä tuhkasta ja kuonasta.
UUMA-ohjelmien tavoitteena on pienentää maarakentamisen ympäristöjalanjälkeä korvaamalla neitseellisiä luonnonvaroja uusiomateriaaleilla. Ohjelma keskittyy erityisesti kestävien materiaaliratkaisujen edistämiseen sekä uusiomateriaalien kaupallistamiseen. UPM on yhdessä Pohjolan Voiman kanssa mukana UUMA4 -ohjemassa, joka käynnistyi alkuvuodesta 2021. Yhtiö näkee erityisesti tuhkan arvokkaana uusiomateriaalina, jota voisi hyödyntää maanrakennuksessa paljon nykyistä enemmän.
”Kierrätyskuitujen osuus UPM:n tuottamassa paperissa voi olla jopa 100 prosenttia. Kun paperintuotannon kuitupitoiset sivuvirrat poltetaan, syntyy hiilineutraalia höyryä ja energiaa”, kertovat UPM:n Keski-Euroopan sivutuotteista vastaava päällikkö Michael Heberle ja projektipäällikkö Heiko Hilbert. ”Samalla syntyy tuhkaa, josta valmistamme kaupallisia CINERIT® -otteitamme, joita voidaan käyttää esimerkiksi sementin raaka-aineena ja maan stabilointiin”, Heberle kertoo. Toisella kaupallisella tuotteellamme ELURITilla voidaan puolestaan korvata lipeää ja hyödynnämme sitä myös UPM:n omissa prosesseissa, kuten paperin valmistuksessa siistausmassan valkaisuun natriumhydroksidin sijaan. Kolmas tuhkaa raaka-aineena hyödyntävä tuote on ENVIROFIL® - täyteaine, jolla on voitu korvata merkittävä määrä paperintuotannossamme täyteaineena käytettävästä kalsiumkarbonaatista.
UPM:n tuhkapohjaiset innovaatiot ovat hiilineutraaleja ja niiden avulla voidaan pienentää raaka-aineiden tarvetta sekä vähentää sekä omia että asiakkaidemme hiilijalanjälkeä.
”Suuri osa rakentamisen hiilijalanjäljestä syntyy materiaalien kuljetuksessa. Siksi on yleensä järkevää suosia läheltä saatavia materiaaleja. Jos uusiomateriaaleilla korvataan esimerkiksi runsaasti saastuttavia sementtipohjaisia maaperän stabilointiaineita, voidaan niillä vähentää päästöjä, vaikka ne jouduttaisiin kuljettamaan kauempaa”, Koivulahti selittää.
Kiertotalouden haasteet
Uusiomateriaalien ympäristöhyödyt ovat kiistattomia, mutta niiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen liittyy vielä haasteita. Hilbert huomauttaa, että jätteellä on yhä huono maine. Koivulahti on samaa mieltä. ”Jäteperäisiin uusiomateriaaleihin liittyy harhakäsityksiä, joiden vuoksi niiden käytöstä on kuultu soraääniä rakennusteollisuudessa”, Koivulahti toteaa. Myös byrokratia asettaa esteitä uusiomateriaalien käytölle, aivan kuten monille muillekin innovaatioille.
”Haasteena ovat esimerkiksi jätteistä valmistettavia tuotteita koskevat lakisääteiset rajoitukset, viranomaiskäsittelyjen pitkä kesto sekä lukemattomat maa- ja aluekohtaiset eroavaisuudet sääntelyssä. Oman haasteensa tuovat vielä toimijoiden näkemyserot ja niitä tukeva lobbaus, ja toisaalta haluttomuus muuttaa tuttuja käytäntöjä. Jätteitä hyödyntävän teknologian käyttöönottoa hidastavat myös vähentyneet investoinnit erityisesti paperiteollisuudessa” Koivulahti jatkaa.
Koivulahdella on myös kokemusta uusiomaarakentamisen haasteista, jotka syntyvät aikataulutuksesta, väliaikaisen varastotilan puutteesta ja ympäristölupien pitkistä käsittelyajoista. Onneksi asiantuntijat näkevät useita ratkaisuja näihin haasteisiin. Esimerkiksi uusiomateriaalien osuudesta eri käyttötarkoituksissa voitaisiin säätää lailla. Heberlen mukaan näin säästettäisiin raaka-aineita ja minimoitaisiin sekä hiilidioksidipäästöt että energiankäyttö.
Heberle uskoo, että EU:n kestävän rakentamisen strategiaa voisi rakennusmateriaalien lisäksi laajentaa koskemaan kaikkia jätepohjaisia tuotteita. Lainsäädäntö on avainasemassa, kun kannustetaan jätettä hyödyntävien teknologioiden kehittämistä ja osoitetaan teollisuudelle, että niihin sijoittaminen kannattaa.
Innovaatioista kaupallisiksi tuotteiksi
CINERIT®, ELURIT, ja ENVIROFIL® ovat jo kaupallisia tuotteita Itävallassa ja Saksassa. Hilbertin mukaan kaupallistamisen kannalta on tärkeää osoittaa muille teollisuudenaloille, että UPM:n jätepohjaiset tuotteet toimivat eri tehtaissa. Uusiomateriaaleja hyödyntävillä tuotantolinjoilla on ratkaiseva asema prosessien ja uusien innovaatioiden kehityksessä. Kaupallistamista edistävät myös investoinnit omaan teknologiaan tai yhteistyö ulkoisten toimijoiden kanssa.
”Ajantasainen viestintä on oleellista, kun pyritään lisäämään uusiomateriaalien hyväksyttävyyttä maanrakentamisessa. Niiden käyttöä voidaan edistää merkittävästi myös materiaalien kaupallistamisella ja kehittämällä rakennustekniikkaa sekä suunnittelu- ja hankintaprosesseja”, Koivulahti summaa.
