Kansainvälinen työkokemus on houkutellut UPM Plywoodin Otepään vaneritehtaalla tuotannon kehitystehtävissä työskentelevää Tomia jo työuran alkutaipaleelta lähtien. Lappeenrannan Teknillisestä Korkeakoulusta vuonna 1998 valmistunut paperitekniikan opiskelija työskenteli opiskeluaikoina kesätöissä UPM:llä. Vakituisia töitä löytyi valmistumisen jälkeen käyttöinsinöörinä Voikkaan paperitehtaalta, kunnes 2000-luvun alkupuolella tarjoutui mahdollisuus lähteä valloittamaan Pohjois-Amerikkaa: Miramichin paperitehtaalla oli työpaikka tarjolla, ja Tomi muutti perheineen Kanadaan. Perheen aikomus oli jäädä maahan pidemmäksikin aikaa.
Ulkomaan komennus jäi kuitenkin suunniteltua lyhyemmäksi, kun tehdas ajettiin alas vuonna 2007. Monien vaiheiden jälkeen Tomi päätyi takaisin Suomeen ja oli kuullut tuttavaltaan, että vanerin parissa olisi töitä tarjolla. Keväällä 2008 Tomi aloitti UPM Plywoodilla Lahdessa liiketoiminnan kehitystehtävissä, kunnes vuoden 2008 laman vaikutus tuntui myös vaneribisneksessä.
”Aluksi sain jatkaa tehtävissäni, mutta vuosien 2010–2011 uudelleenorganisoimisen yhteydessä avautui mahdollisuus siirtyä tuotannon kehitysorganisaatioon kehityspäälliköksi, ja palasin tuotantoläheisempään työtehtävään”, Tomi muistelee.
Dynaaminen työyhteisö motivoi Tomia
Maailma Suomen ulkopuolella kuitenkin houkutteli vieläkin, ja kun loppuvuodesta 2012 UPM Plywoodin Otepään tehtaalla Virossa aukesi kehityspäällikön paikka, Tomin pitkäaikainen haave toteutui. Perhe muutti Tarttoon vuoden 2013 alussa ja työ Otepäässä jatkuu edelleen.
”Saimme täällä toimintaa hyvin eteenpäin ja kun tehtaan nimellinen kapasiteetti saavutettiin, tehdasta päädyttiin laajentamaan. Vuonna 2014 valmistelimme investointia ja vuonna 2015 huhtikuussa Otepään tehtaalle myönnettiin laajennusinvestointi.”
Tomi miettii, että Otepään tehtaan dynaaminen, kehitysmyönteinen ja innostunut yhteisö on yksi syy siihen, että muutosta on saatu aikaan. ”Motivoituneessa ilmapiirissa on kiva työskennellä.”
Maassa maan kielellä
Tartosta on tullut Heikkilän perheelle mieluisa kotikaupunki. Haminalaissyntyinen Tomi pääsee Tartossa taas verestämään nuoruusmuistoja veneelle. Ystäväperheiden kanssa on hankittu yhteisvene, jolla pääsee Peipsijärvelle viettämään vapaa-aikaa.
”Kun perhe-elämä toimii, niin työelämäkin toimii”, Tomi toteaa.
Kaikki Tomin perheessä osaavat viroa enemmän tai vähemmän. Tomilla oli aluksi kouluttaja, joka opetti kielen perusteita.
”Opin sanastoa, mutta se ei tukenut keskustelua töissä. Pakotin itseni siihen, että opettelin tietyt lauseet ja aloin keskustelemaan työntekijöiden kanssa, että mikä töissä toimi ja mikä ei toiminut. Ensin oli hankalampaa, mutta kun osasin kysyä riittävän selkeästi, opin kieltä sitä kautta. Olen oppinut ”rallieestin” ja pärjään virastoissa ja päivittäisissä asioissa hyvin.”
Mikä on saanut Tomin viihtymään UPM:llä yli kaksi vuosikymmentä? Hän mainitsee mielenkiintoiset työtehtävät, kehittymismahdollisuudet ja erinomaiset kollegat.
”Yleisesti ottaen minulla on ollut äärettömän hyvät esimiehet tehtävissäni”, Tomi jatkaa. ”He ovat osanneet ohjata ja tunnistaneet, miten voin kehittyä. Erilaisissa tehtävissä tarvitaan erilaisia esimiehiä: joskus pitää olla tiukempi ja joskus pitää antaa luovuudelle tilaa.”
Teksti: Petra Niemi
