Olomuodoltaan hankala soodasakka on pulmallinen kierrätettävä

UPM tavoittelee Zero Solid Waste to Landfill -toimintatapaa eli kaatopaikkajätteen nollatasoa globaalisti vuoteen 2030 mennessä. Suomessa tavoitteeseen pyritään jo lähivuosina. Yksi hankalimmin hyötykäyttöön taipuvista sivuvirroista on märkä soodasakka.

Soodasakka on sellutehtaan soodakattiloiden "märkää tuhkaa", jota syntyy sellutehtaan kemikaalikierrossa poltettaessa keitossa liuennutta puuta. Jae sisältää runsaasti kalkkia, mutta myös rikkiä, fosforia, magnesiumia, mangaania ja hivenaineita kuten sinkkiä. Soodasakka muistuttaa koostumukseltaan puun polton tuhkaa, mutta on merkittävästi hankalampaa käsitellä märän olomuodon sekä raskasmetallien vuoksi. Kastuessaan soodasakka ei tuhkan tapaan kovetu, vaan pehmenee.

Soodasakkaa syntyy tuotannossa paljon. Esimerkiksi UPM:n Kaukaan tehtaalla vuosittain vajaat 10 000 tonnia. Tästä määrästä kaatopaikalle on tähän asti päätynyt puolet ja maanrakennuksessa on pystytty hyödyntämään puolet. Maanlaajuisesti UPM:n tehtailla syntyy vuosittain yli 50 000 tonnia soodasakkaa.

Soodasakalle pyritään nyt löytämään pitkäkestoisia ja kattavia kierrätystapoja osana UPM:n Kaatopaikkajätteen nollataso -hanketta. Soodasakan lisäksi haastavia jakeita ovat tuhka, hiekkaiset puujakeet, liete ja sekajäte. Näistä soodasakka on tuhkan jälkeen toisiksi suurin jätejae.

"Jakeen olomuoto tekee siitä haasteellisen sijoitettavan jopa kaatopaikalla, jossa jae on jouduttu sekoittamaan kiviainekseen tai tuhkaan, jotta se on saatu asianmukaisesti läjitettyä. Tuhkaan sekoittamalla soodasakan koostumuksesta saadaan sellainen, että sitä voidaan käyttää muun muassa maanrakennuksessa kenttien pohjarakennusaineena", Harri Jussila, jäte- ja kemikaaliasioista vastaava päällikkö UPM:n ympäristö- ja vastuullisuustiimistä kertoo. Soodasakan koostumus ja jakeen sisältämät aineet vaihtelevat toimipaikkakohtaisesti. Tämä tekee yhtenäisen toimintatavan löytämisestä jakeen kierrätyksessä haastavaa.

Soodasakkaa voi hyödyntää laajemmin voimalaitoksissa ja maanrakennuksessa

UPM:n Kymin tehdasintegraatti toimii UPM:n Kaatopaikkajätteen nollataso -hankkeen pilottikohteena ja on edelläkävijä myös soodasakan uudelleenkäytössä. Kymillä soodasakkaa on vuoden 2008 jälkeen ajettu useita jaksoja koeluontoisesti suoraan kiinteän polton kattilaan. Yhdeksän kuukauden pilottijakson aikana syntynyt soodasakan sisältänyt kuorikattilan tuhka käytettiin maanrakennuskohteeseen, ja se todettiin tutkimuksissa tähän käyttöön hyvin sopivaksi. Kymille ainutlaatuinen toimintatapa toivotaan pystyttävän ottamaan käyttöön UPM:n toimipisteissä myös laajemmin.

"Soodasakan kohdalla helpot vaihtoehdot on jo käyty läpi, mutta tutkimusta tehdään edelleen. Soodasakasta pyritään esimerkiksi saamaan jakeet erilleen fraktioimalla", kertoo Harri Jussila. Pietarsaaressa, UPM:n osaomisteisessa Alholmens Kraft -voimalaitoksessa, pilotoidaan soodasakan käyttöä rikin sidonta-aineena kalkki-injektion sijaan. Jotta soodasakkaa voitaisiin hyödyntää laajemmin tähän tapaan, pitäisi se saada luokiteltua sivutuotteeksi jätteen sijaan.

Tuotannossa syntyvän soodasakan määrää pystytään mahdollisesti myös vähentämään. UPM tutkii parhaillaan vaihtoehtoista soodasakan erotustekniikkaa, jossa ei käytetä meesaa soodasakan suodatuksessa. Jos soodasakan erotteluun löydetään meesaton vaihtoehto, vähenee jakeen massa käytetyn meesan määrän verran. Puhtaalle meesalle taas löytyy omia selkeitä kierrätystapojaan muun muassa maanviljelyksen kalkitusaineena.

"Jos me ihmiset aiomme maapalloa vielä pitkään asuttaa, on arvokkaat lannoitemateriaalit otettava nykyistä tarkemmin talteen. Kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrä on hyvä minimoida niin teollisuudessa kuin omassa henkilökohtaisessa arjessaankin", summaa Harri Jussila.

Pääkuva: UPM Kymin tehdasalue. Soodakattila, jossa soodasakkaa syntyy, on tehdasalueen korkein rakennus ja sijaitsee piipun vieressä.